Suomeksi alla

Utställningen i Finckenbergska gravkapellet på Nagu kyrkogård

Utställningen belyser kapellets tillkomst, de gravlagdas släktskap och anknytning till Nagu.

Gravgården

Den ursprungliga gravgården som omgav kyrkan på alla fyra sidor var förvånansvärt liten till sitt omfång. Detta beror i huvudsak på att i äldre tider de som kunde bekosta uppkastandet av en grav begrov sina avlidna inne i kyrkan. De menlösa fick utan kostnad begrava sina avlidna i den så kallade fattigmullen på utsidan av kyrkan. År 1768 färdigställdes en fullständig upprustning av ringmuren runt kyrkan. Den försågs med två portar. En mot söder mot vägen som ledde upp till kyrkan från kyrkbryggan i Kyrkviken. Den andra, en vit portal som är i bruk ännu idag, mot väster uppvisar årtalet 1767. I den förnyade muren byggdes in fem små hus av sten. Av dessa har åtminstone fyra varit i användning som gravkapell. Som en följd av att begravningar inne i kyrkan upphörde på 1780-talet ökade snabbt antalet gravar på gravgården. I början på 1800-talet blev situationen kritisk då upptagandet av nya gravar försvårades av en bristfällig förmultning av tidigare gravlagda. Dock dröjde det ända till år 1858 innan de motsträviga hemmansägarna gick med på att bekosta en utvidgning av gravgården mot öster. Sedan var nästa utvidgning mot söder färdig redan 1891 och en sista utvidgning mot norr 1912.

Finckenbergska gravkapellet

Den Finckenbergska adelssläkten etablerades i Nagu då kaptenen i Sveriges armé Gustaf Adolf Finckenberg år 1698 gifte sig med Brita Giös, arvtagerska till Käldinge säteri. I äktenskapet föddes tre söner som uppnådde vuxen ålder. Den mellersta, löjtnanten Jacob Arwid Finckenberg, kom att inneha både Västerby rusthåll i Hangslax by och Wikom rusthåll. Det var han, säkert i samförstånd med sina bröder, som lät bygga in kapellet i den norra delen av ringmuren runt kyrkogården. Man får anta att detta skedde i samband med den ovan relaterade upprustningen av muren. Kapellet användes i ungefär 100 år för gravläggningar. Den sista att begravas där var possessionaten Gustaf Adolf Finckenberg från Käldinge säteri år 1867.

År 1909 donerades kapellet till Nagu församling av godsägaren på Wikom rusthåll sjökapten Julius Fogelberg och hans maka Margareta Elisabeth Charlotta, född Finckenberg. Hon var den sista på släktens Nagu gren. De donerade också medel till en grundlig renovering av kapellet. I gravkammaren fanns då 35 kistor av vilka några var i så framskridet skede av förmultning att man inte längre kunde tyda inskriptionerna. De namn som kunde tydas graverades på minnestavlor som hängdes på väggarna i det övre rummet. Idag finns det tretton tavlor med tillsammans 29 namn. För dessa personer kan man för 26 påvisa släktskap antingen genom blodsband eller giftermål.

Fördjupande information om de i kapellet gravlagda finns tillgänglig i de av Nagu Hembygdsförening r.f. utgivna historikerna; Album III - Wikom by, Album IX - Prostvik by och Album XI - Käldinge och Hangslax byar.

 

Näyttely Finckenbergin hautakappelissa Nauvon kirkkomaalla  

Näyttely valottaa kappelin alkuperää, sinne haudattujen sukulaissuhteet ja kytkennät Nauvoon.  

Hautausmaa  

Alkuperäinen hautausmaa, joka ympäröi kirkkoa neljältä puolelta, oli kooltaan huomattavan pieni. Tämä johtuu pääosin siitä, että entisinä aikoina ne, joilla oli varaa lunastaa haudan kirkon sisältä, hautasivat vainajansa sinne. Varattomat saivat ilman kustannuksia kaivaa hautoja kirkon seinien ulkopuolille. Vuonna 1768 valmistui täydellinen, hautausmaata ympäröivän muurin kunnostus. Muuriin tehtiin kaksi porttia – eteläinen, josta tie johti Kyrkvikenissä olevalle kirkkolaiturille ja läntinen, joka vielä tänä päivänä on käytössä. Valkoiseksi maalattuun portaaliin on mustalla kirjoitettu Anno 1767. Uudistettuun muurin yhteyteen rakennettiin viisi pientä kivirakennusta, niistä ainakin neljä ovat olleet käytössä hautakappeleina. 

Kun hautaukset kirkon sisällä lopetettiin 1780-luvulla hautojen määrä hautausmaalla, lisääntyi nopeasti. 1800-luvun alussa tilanne oli jo kriittinen koska uusien hautojen avaamista vaikeutti entisten vainajien vaillinainen maatuminen. Kesti kuitenkin aina vuoteen 1858 ennen kuin kustannussyistä vastahakoiset isännät suostuivat hautausmaan laajentamiseen itään. Seuraava laajennus etelään valmistui vuonna 1891 ja viimeinen pohjoiseen 1912. 

Finckenbergien hautakappeli  

Finckenbergien aatelissuku asettui Nauvoon, kun Ruotsin armeijan kapteeni Gustav Adolf Finckenberg vuonna 1698 avioitui Käldingen säteritilan perijän Brita Giösin kanssa. Avioliitossa syntyi kolme poikaa, jotka elivät täysi-ikäisiksi. Veljeksistä keskimmäinen – luutnantti Jacob Arwid Finckenberg – tuli omistamaan sekä Västerbyn ratsutilan Hangslaxin kylässä, että Wikomin ratsutilan. Jacob Arwid – veljestensä suostumuksella – rakennutti kappelin kirkkomuurin pohjoisosaan, oletettavasti tämä tapahtui edellä mainitun kunnostuksen yhteydessä. Kappelin hautakammioon haudattiin vainajia noin sadan vuoden ajan – viimeinen oli Käldinge säteritilan omistaja Gustaf Adolf Finckenberg vuonna 1867. 

Vuonna 1909 Wikomin ratsutilan omistajat merikapteeni Julius Fogelberg ja hänen vaimonsa Margareta Elisabeth Charlotta, syntyjään Finckenberg, lahjoittivat kappelin Nauvon seurakunnalle. He lahjoittivat myös varat kappelin kunnostamiseen. Kunnostustyön yhteydessä hautakammio avattiin ja todettiin siellä olevan 35 kirstua. Osa kirstuista olivat jo niin maatuneet, ettei niiden tekstejä voitu tulkita. Luettavissa olevat nimet kaiverrettiin muistotauluille, jotka ripustettiin kappelin seinille. Tauluja on tänään 13 ja niissä yhteensä 29 nimeä. Nimetyistä henkilöistä 26 ovat sukulaisia verisiteiden tai avioliittojen kautta. 

Syventävää tietoa kappeliin haudatuista löytyy Nauvon kotiseutuyhdistyksen julkaisemissa historiikeissa; Album III - Wikom by, Album IX - Prostvik by ja Album XI – Käldinge ja Hangslax byar.